KIPUHELVETTI
-Tarina kivun kokemisesta

     Otin A5 lehtiön käteeni ja kirjoitin paksulla mustalla tussilla sen ensimmäiselle sivulle: "Haluan särkylääkereseptin mukaani." Seuraavalle sivulle kirjoitin: "Se ei riitä". Illalla pitäisi mennä leikkausosastolle ja huomena olisi leikkaus. Vihko oli tarkoitettu henkiseksi tuoekseni jos joutuisin tappelemaan oikeudestani saada kipuun lääkkeitä. /*aikamuoto pitää vaihtaa*/
    Aikaisemmat muutamat viikot olivat kuluneet jonkinlaisessa shokissa. Ensimmäisessä vaiheessa itkin silmäni turvoksiin ja pelkäsin tulevaa. Kun sain onkologilta lupauksen kipupolille pääsystä, vaihtui pelkotila shokkiin. Olin tekopirteä ja nauroin asioille, joille normaalisti en nauraisi. Kun vielä muutama päivä aikaisemmin olin maalannut pääkalloja ja etsinyt mustinta mustaa sekoitusta, nyt halusin maalata kauniita pikkulintuja; talitinttejä ja perusvarpusia. Linnut onnistuivat suht ok, mutta oksat näyttivät aina kamalilta tapeilta. Tänään maalasin perusvarpusen ja vaaleanpunaisen taivaan. Vaaleanpunaisen! Olen taatusti sekoamassa.
    Sairaalaan meno oli rutiinia, olihan tämä jo viides keuhkoleikkaukseni. Kulti ajoi ja jätti minut a-sairaalan eteen. Viimeinen pusu ja kulti kaasutti kotiin, minä kävelin kirurgiselle osastolle. Minua ei edes pelottanut, kuten ei muillakaan kerroilla. Mitään tunteita ei ollut havaittavissa, lievää alistumista lukuunottamatta. Hoitaja otti minut vastaan, näytti minulle sängyn 5 hengen potilashuoneesta ja antoi minulle pyjaman. Mummot mutisivat, kun vapaaseen sänkyyn ei tullutkaan harmaahapsea, vaan kolmekymppinen nainen. Tyttö mummojen näkökulmasta. Pyysin unilääkkeen ja pitkä yö alkoi.
    Aamulla onneksi pääsin nopeasti leikkaukseen. Hoitaja toi leikkauspaidan ja rauhoittavan lääkkeen. Leikkaussalissa oli viileää. Makasin lämmitettyjen peittojen alla kapealla pöydällä. Rauhoittavasta lääkkeestä huolimatta kyynel pyrki silmään. Katselin keltaisia kaakeleita, jotka ulottuivat melkein kattoon saakka. Keltainen on lempivärini.
    Heräämössä oli ihanan lämmintä. Päälläni oli taivaallinen peitto: kone puhalsi sen sisään lämmintä ilmaa. Ihana kivuton tila. Suljin silmäni.
    Iltapäivällä minut kärrättiin takaisin osastolle. Epiduraalipuudutus piti kivut poissa. Dreeni pulputti sängyn vierellä. Sen poistaminen on yksi inhottavimmista hoitotoimenpiteistä jonka tiedän.