Mutta mikäs siinä. Tänään on parempi päivä. Tiistaina olo oli kamala. Tiistai ja keskiviikon välisen yön vain itkin. Anopin sairaus kait stressaa. Ja kaikki tämä muukin kökkö... sain postissa epikriisin. Kasvain on aortan lähellä. Auts! Toivottavasti se saadaan leikauttua pois PIAN! Stressi kasvaa. Kasvain kasvaa. Keväällä kaikki kasvaa! ;)

Keskiviikkona olimme eläinlääkärissä. Koiran niskanikamassa saattaa olla sellainen kuluma, joka ehkä aiheuttaa koiralle niin kovat kivut, että se on siksi agressiivinen. Nyt alkoin armeijan kuri piskille! En hyväksy purevaa koiraa. Toivottavasti en joudu luopumaan siitä käytösongelman takia. Seuraavaksi otan yhteyttä koirafysioterapeuttiin ja ongelmakoirakouluttajaan. Nyt koiralla on tulehduskipulääkekuuri. Jos se auttaa, niin sitten tiedetään, että kipu on osasyynä koiran agressiivisuuteen. Mieheni on 100% varma, että syy on pelkästään kivuissa. Toivottavasti löydän jostain ongelmakoirakouluttajan, joka ei ole dominanssiuskovainen. En hyväksy koiran alistamista enkä mitään virtuaalihäkeissä makuuttamisia. Uskon positiiviseen vahvistamiseen. Armeijan kuri tarkoittaa minun tapauksessani runsasta namin syöntiä. Kumpa minulla olisi enemmän voimia koiran koulutukseen.