...tai oikeastaan se romahti eilen. Anopilla on aivokasvain levinnyt eikä mitään voida tehdä. Elinaikaa on jäljellä 2 viikkoa, maksimissaan 2 kuukautta. Hän ei enää pysty syömään eikä kävelemään. Taitaa lähtö olla lähellä. :(

Aamulla koira puri talkkaria. Meni häntä heiluen tervehtimään ja sitten yhtä äkkiä rähähtikin ja nappasi kädestä kiinni. Ei purrut niin lujaa, ettäkö olisi tullut reikiä, mutta otti kiinni kuitenkin. Talkkari ei ollut millänsäkään asiasta. Soitin eläinlääkärille ja sain ajan huomiseksi. Huomenna tarkistetaan onko koiralla jotain kivunaiheuttajia, jotka voisivat aiheuttaa tuollaista käytöstä. Tämäkin vielä!

Maalasin keltaisen taulun jossa on sininen neidonkorento. Siitä tuli liian iso, se ei mahdu kehykseen. Mahtaakohan anoppi haluta valtavaa hyönteistä seinälleen? Taisiis sairaalan seinälle. Korennot ovat kauniita, mutta liian isoina melkoisia ötököitä...

Aamulla tein 2 tuntia haravointityötä. Talkkari oli auttamassa, hän kärräsi multaa, minä tasoitin haravalla.
Nyt olen fyysisesti aivan loppu. Henkisesti kaaoksessa. En voi edes purkaa huonoa oloani tekemiseen, kun kroppa on aivan poikki. :(

Illalla tulee uudet naapurit näyttämään piirustuksia. Pitäisi kait jaksaa siivota. Heehhe, huono vitsi... :(

Nimiehdotuksia:
kalle kondrosarkoma
sakke sarkoma
(juuri niin älyllistä kuin vain voi... ;))